"On sellasiakin naisia, jotka rakastaa naisia" - Homoseksuaalisuuteen liittyvä affektiivisuus Pirkko Saision romaaneissa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja

Tässä tutkielmassa tarkastelen Pirkko Saision teoksia Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja yhteiskunnallisiin normeihin ja rajoihin liittyvän affektiivisuuden kautta. Tutkielmani tarkoituksena on pohtia, minkälaista affektiivisuutta ei-normatiiviseen seksuaalisuuteen ja siihen kytkeytyviin kokemuksiin ja kohtaamisiin liittyy. Lähestyn päähenkilö Pirkon kokemusta homoseksuaalisuudesta affektiteorian näkökulmasta ja pohdin Pirkon kokemusten taustalla vaikuttavien tunteiden poliittista ja kulttuurista rakentumista kolmesta eri näkökulmasta, eli perheen, seksuaalisuuden ja yhteisöllisyyden kannalta. Näen Saision autofiktiivisen romaanitrilogian mediatekstinä, josta etsin homoseksuaalisuuteen ja heteronormatiivisuuteen liittyviä affektiivisia kokemuksia, tunteita ja merkityksiä käyttäen teoreettisena viitekehyksenä Sara Ahmedin käsitystä tunteista kulttuurisesti ja poliittisesti rakentuneina. Kaikki keskeisimmät teossarjassa olleet affektiiviset kohtaamiset rakentuivat heteronormatiivisuuden ja sen määrittelemien normien ja rajojen ympärille nostamalla esiin homoseksuaalisuuteen liittyvän negatiivisen affektiivisen latauksen. Romaaneissa tuotettiin käsitystä luonnollisesta ja epäluonnollisesta käyttäytymisestä sekä normaalista ja epänormaalista seksuaalisuudesta määrittelemällä normista poikkeava elämä onnettomuutta ja epätoivoa aiheuttavaksi affektiiviseksi traumaksi. Päähenkilö Pirkon queerista ruumiista tuli uhka symboliselle, yhteiskunnassa vaikuttavalle järjestykselle, mikä aiheutti Pirkolle jo lapsuudessa alkaneen affektiivisen kokemuksen toiseudesta ja vieraudesta. Vastakkainasettelujen ja rajanvetojen kautta rakentuneisiin affektiivisiin kohtaamisiin liittyi häpeää, pelkoa ja kipua, jotka nousivat esiin Pirkon lesbouden tullessa julki. Myös vihapuhe oli hyvin voimakkaasti esillä etenkin Pirkon ja hänen äitinsä välisessä affektiivisessa kohtaamisessa. Häpeän, pelon, kivun ja vihan lisäksi teoksissa olivat merkitseviä myös rakkauden, yhteenkuuluvuuden ja mielihyvän tunteet, jotka nousivat esiin vuorovaikutuksessa muiden queerien ruumiiden kanssa. Romaanitrilogian viimeisessä osassa kuvatut yhteisöt ja niihin liittyvä affektiivisuus näyttäytyivät ennen kaikkea ulkopuolisilta normeilta ja konventioilta suojaavina tiloina, joihin liittyvä affektiivisuus rakentui hyväksymiseen ja turvallisuuteen pohjautuviin tunteisiin. Asiasanat:Affektiivisuus, sukupuoli, seksuaalisuus, queer, heteronormatiivisuu